Miau, miu, kuului pieni ääni. Kuului tassuttelua ja kohta vuoteelle hypähti pieni pehmeä pakkaus joka nuolaisi poskea ja nosti hetkeksi käpälät käsivarrelle, mutta siirtyi sitten vähän kauemmas ja aloitti turkinhuollon. Jatkoin torkkumista hetken mutta siten vilkaisin kelloa ja se oli yli puoli kahdeksan. Avomies on jo lähtenyt työvuoroonsa aikaisemmin hiljaisesti. Illalla leivoin kakun, löysin netistä reseptin Dacacpo-kakusta: se on epäterveellinen vanhanaikainen kakku jota piti kokeilla. Se muistutti kakkuja joita tein 80-luvulla kahvileiväksi. Yleensä syön hyvin terveellisesti ja niukasti terveyssyistä. Leikkasin ison siivun kakkua aamiaiseksi salaa ja join sen kanssa mukillisen pikakahvia. Tämä on eläkeläisen elämää, saa tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä kunhan tulee toimeen eläkkeellään. Se on osa-aika työkyvyttömyyseläke.
Lankanukke on ollut kummissaan sitä, etten ottaisi jotain työtä vaikkapa siivoustyötä ajankulukseni. Tai jos adoptoisin lapsia kun ei ole niitä. Tai jos menisin ja istuisin! aina jossain kerhohuoneella pitämässä siellä ohjaustani. Kuule lankanukke, on minulla tekemistä. Lääkäri määräsi minut eläkkeelle terveysalojen työstä ja kielsi siivousalan työt liian raskaina ja rankkoina tällaiselle hengeltään eteerille, artenomintyöt ovat mahdollisia. Nyt minulla on niitä artenomintöitä, artenomintyötä on mitä tahansa mitä artenomi tekee paitsi terveysalat, ne eivät ole.
Mitä eilenkin teit työksesi, artenomintyöksi? Kysyy Lankanukke virnuen. Eilen aamulla katselin aamupalan jälkeen televisiosta sairaalasaippuaa. Se tuo mukavasti mieleen ne ajat kun Tampereella olin töissä sairaala-labbassa laborantti/tutkimusapulainen 1984-94. Se labbatyö ei ollut jännittävää niin kuin TV-sarja ensiapuosasto, mutta kuitenkin. Sitten kirjoitin valmiiksi blogijutun Amos Rex-taidemuseosata Rantapallon Tähtisadetikku-blogiin. Ja sen jälkeen laitoin ruuaksi itselleni omeletin. Iltapäivä meni puutarhassa.Hain pakkasen palelluttaman kesäkurpitsan viimeiset kesäkurpitsat, niitä oli vielä sylillinen, yksi iso ja useampi pieni. Leikkasin pensasaitaa, kuusiaitaa yhden ladattavan akullisen ajan, ja vein akun taas lataukseen. Sitten kärräsin kottikärryillä oksasilppua jotain viisitoista kuormaa puutarhan pensaitten ja kukkien juurelle. Sitten kello jo oli visi. Illalla vielä leivoin sen kakun ja paistoin pikku croissantteja iltapalaksi. Sitten jo avomies palasi töistä ja söi kiltisti croissantia ja kakkua ja oli hyvin rauhallinen, katseli televisiouutisia.
Sellaista oli minun artenomintyö eilispäivänä. Miksi artenomintyö, luuletko olevasi jonkinlainen artenomi kun olet käynyt neulomassa niitä hyväntekeväisyys-peitonlappuja ja amigurumeita siellä peittopiirissä? On se tietysti niinkin, mutta olen suorittanut ilmaisukasvatuksen appronkin Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja Ohjaustoiminnan artenomintutkinnon Kankaanpän opistossa v. 1999.
Niin että kyllä minä olen artenomi ja ossaan näin ollen itsenäisesti tehdä omia artenomintöitäni. Ne on töitä joissa aina lopussa kiitos seisoo, heh heh….
artenomi, eläkkeellä, laborantti, Lankanukke, terveyssyy, tutkimusapulainen
Merkinnät RSS-syötteenä