LANKANUKEN MIETTEITÄ

Miten se nyt mieleen juolahtikin, ne bileet joissa olit Bursassa Turkissa, selvitti Lankanukke. Tapasin ko X:n Bursassa jossa olin lomalla, hän oli sielä töissä hotellialueella. Tapasimme ja aloimme käydä yhdessä iltaisin viihteellä. Siitä se alkoi.

Se oli ne zumba-tunnin tanssiliikkeet. Nuorempana olin vähän aikaa naimisissa turkkilaisen kurdi-miehen kanssa vierailu heidän luonaan oli ikimuistoista. Hän jaksoi neljä vuotta asua Suomessa, mutta koska Suomessa on kylmä ja ihmiset hmm… niin hän sitten minut petti ja jätti, ja siitä tuli avioero.

Muistan sen kun erosit, sanoi Lankanukke. Sitä ennen olit pitkään yksinäsi, olit opiskelemassa ja viimeisen syyslukukauden asuit opistolla.

Mutta siellä Bursassa. Menin lentokoneella ensin Istambuliin jonne mieheni tuli minua vastaan. Sieltä menimme linja-autolla Bursaan joka on miljoonakaupunki Sisä-Turkissa. X-Miehen, Sahim(lempinimi joka tarkoittaa ”kotka”) perhe oli muuttanut Bursaan Turkin itärajalta jossa oli sotatilanne. He olivat farmareita, mutta olivat keksineet kaupunkiin muutettuaan elinkeinoksi ravintolatoimen.

Tapasin X:n veljiä perheineen, heillä oli kaksikerroksinen talo esikaupunkialueella ja asuivat kaksi perhettä toinen ylä- toinen perhe alakerrassa. Tapasin myös X:n vanhemmat jotka asuivat kerrostalon näköisessä rakennuksessa jossa heillä oli käytössä yksi kerros, muu talo näytti keskeneräiseltä.

Sikäläiset talot olivat hauskoja, kun niissä oli aina yksi keittiön seinä avoin, tavallaan muurin ympäröimä tila liesi-alueen jatkeena, kuin maaterassi mutta seinällinen. Alueelle tyypillisesti yksi huone oli länsimaisesti kalustettu sohvakalusteilla, muissa huoneissa oli lattialla huoneen kokoinen paksu pehmeä matto, eikä muuta.

Kun olin luonaan se oli yhtä juhlaa. Joka ilta oli juhlat jonkun sukulaisen luona. Sain maistella paikalllisisia herkkuja yllin kyllin. Kolme viikkoa olin heidän vieraanaan ja minua pidettiin kuin prinsessaa. Aikaa on siittä jo melkein kaksikymmentä vuotta.Sieltä lähettiin häälahjaksi iso paketti kaikenlaista taloustavaraa ja tekstiiliä. Niistä minulla on muistona pieni huivi johon on käsin virkatu pitsi.

Millä nimellä he minua kutsuivat, kysyi Halipupu. He kutsuivat minua Miss. He jotenkin sekoittivat Englannin ja Finlandin, eli heidän mielestään olin ”The English Missy”.

No mikä siinä sitten klikkas, kysyi Lankanukke? Hmm. Kun on elämää ohjailemassa ankeuttaja niin ei siinä mistään mitään tuu, sanoi pehmosiili. Pehmosiilin mielestä se oli ankeuttajan syy. Se ankeuttaja yrittää vieläkin välillä häiriköidä ja on jo auttanut minut työelämästä pois samoilla jutuilla kuin 20 vuotta sitten. Mutta panaan yhdessä hanttiin sille ankeuttajalle, sanoo siili. Minullakin on piikit pehmoiset mutta  koetetaan pysyä sen ankeuttajan ohjelmuksen alapuolella ja toivotaan että se meidät unohtaa. Samaa mieltä on lankanukke ja minäkin.